Pienestä pitäen olen tahtonut kirjoittaa kirjan omasta elämästäni. Kun olin aivan nuori ei minulla ollut taitoja vielä. Hieman myöhemmin mietin, mutta elämästäni en löytänyt mielenkiintoa ja jännitystä. Myöhemmin mietin taas ja kynnys aloittaa oli korkea. Kun olin 20-vuotias olisi jo ollut kokemuksia joita jakaa. Itsekriittisyys tuli tielle.
Nykyään ajattelen jokaisella olevan annettavaa kun omaa tarinaa kertoo. On ainutlaatuisia kohtaamisia ja omia ajatuksia. Kuinka taltioida niitä? Rupesin miettimään ja oma elämäni alkoi avautumaan minulle palasissa. Havaitsin nopeasti rakenteen jota seurata ja pian sain ensimmäiset sanat tabletille. Kirjoittelin ylös rakennetta lyhyesti ja palasin siihen. Sivuja alkoi kertymään nopeasti. Ensimmäisen viikon aikana tuli noin 20 sivua. Rakenne alkoi hahmottua. Ensimmäinen ranskalaisten viivojen tasolla oleva hahmotelma oli 30-sivuinen. Olo oli sekä energinen että uupunut samaan aikaan.
Pääkappaleiden teon jälkeen aloin hahmottelemaan alakappaleita. Aihiot niihin otin pääkappaleiden aiheista, sekä niistä mieleen tulevista asioista. Tarina jäsentyi luettavaan ja ymmärrettävään muotoon. Nyt oli pääkappaleita ja alakappaleita tehtynä. Sivuja oli tullut noin 55. Aivot käsittelivät asioita kuukausia ja tuntui kun olisi vielä paljon kerrottavaa. Kävin luovan kirjoittamisen ryhmissä. Opin paljon uutta. Kerran puhuimme kerroksista. Tarina olisi hyvä saada lisää kerroksia. Mietin sitä ja ahaa elämys tuli. Voisin lisätä tarina-kerroksen selventämään ajatuksiani jotka olivat kaivanneet ulospääsyä, muttei ollut omaa kohtaa kullekin yksittäiselle ajatukselle. Näin tarina tasosta tuli uusi taso alakappaleiden alle. Se viittaa jo kerrottuihin kappaleisiin, mutta on oma kokonaisuutena. Näin sivuja tuli kymmeniä lisää. Sivumäärä läheni jo sataa. Ensimmäinen vuosi meni ja pidin taukoa.
Puolen vuoden tauon jälkeen innostuin kirjoittamaan lisää. Kerroksellisuuteen tuli mukaan järjestelmällisyys. Nimesin kerrokset ja pohdin minkä tyylistä sisältöä kuhunkin kerrokseen tulisi. Näin loin mietetason. Mietetaso syventää kerrottua minun mieleni sisäiseen maailmaan. Mieleni syövereideni ylös kirjoitus oli nautinnollista. Tein sitä kuitenkin vain vähän kerrallaan etten uupuisi. Kun oli kirjoitettu ylös mielen syöveri, kirjoitin kappaleet jotka suunnittelin viimeiseksi viidenneksi tasoksi. Se oli mielipidetaso. Näin alkoi kokonaisuus hahmottua. Aikaa meni jo yli kaksi vuotta ja sanojen määrä oli yli 40.000. Kohta täydensi kirjaa vielä yhdellä tasolla joka liimasi kaikki yhteen. Se oli Teemareferaatti taso. Lopulta kun kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta oli kulunut sivuja oli 217 ja sanoja noin 73.000.
Kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta on mennyt kirjan parissa. Jäljellä on lukuvaihe, jossa ystäväni lukevat kirjan ja kirjan mahdollinen parantelu palautteen pohjalta. Lopulta sain kirjan tehtyä tavalla, johon itse olin tyytyväinen.
Teksti: Sami Juntunen
Kerran ostin isän ja pikkuveljen kanssa auton. Se oli Citroën. Valkoinen gangsteri sitikka. Minulla oli rahat siihen (5500 markkaa). Lainasin heidän osuutensa siihen. Sain toki jossain vaiheessa rahani takaisin kuten kuului. Omistin silloin kolmasosan autosta. Se oli ilo ja auton arvo kasvoi myöhemmin. Opin ajattelemaan rahankäyttöä sijoitusmielessä.
Miete. Olen huomannut useiden ihmisten olettavan jotain. Se on minulle ihmetyksen aihe. He olettavat tiettyjä käyttäytymismalleja, jotka alueittain saattavat usein pitää paikkansa. Loppujen lopuksi he yllättyvät tai suuttuvat jos niin ei tapahdu kuin he olettavat. Oletus saatetaan kertoa jälkikäteen ja kerrotaan sen olevan normaali. Itse en osaa sanoa mikä on normaali. Osaan vaan tulkita mikä on yleistä. Sen opin useiden kokemusten jälkeen. Luottamus uusiin ihmisiin on vaikeampaa kuin tuttuihin valitettavasti myös pitkäaikaiset tutut pettävät toisinaan. Se vaikeuttaa sääntöjen tekemistä.
Katso Yle Areenasta Antonia Ringbomin Mielikertomuksia-animaatio Leijonasta, jolle Sami Juntunen antoi äänensä. Mielikertomuksia-animaatiosarjan tuotanto: Firma Antonia Ringbom, 2017.
