Taidetta valitsemassa
Kun avoin haku festivaaliin alkoi, monet eri ihmiset/ryhmät lähettivät töitään eri puolilta Suomea. Helpottaakseen valintaprosessia eri taiteenlajit oli eritelty omiin kategorioihinsa ja eri kategoreilla oli omat valitsijansa. Me päädyimme valitsemaan elokuvapuolen teoksia. Kun haku oli päättynyt ja katsoimme ensimmäistä kertaa hakijalistaa, yllätyksemme oli valtaisa, kun näimme monia erilaisia teoksia jota oli lähetetty. Sitä seurasi kysymys: kuinka voisimmekaan valita tästä runsaudensarvesta ne parhaimmat ja kuinka me valitsisimme ne niin, että ehdokkaissa olisi mahdollisimman paljon erilaisuutta. Päädyimme lopulta valintakriteereissämme niihin, jotka olivat valtavirrasta poikkeavia, tai muuten erikoislaatuisuudessaan mieleenpainuvia. Edes tällöinkään homma ei ollut helppo: edelleenkin tuntuu siltä, että olisimme voineet valita vielä rohkeammin. Mutta kun katsomme valitsemiamme elokuvia, voimme kuitenkin seisoa valintojemme takana. Kenties seuraavalla kerralla voimme valita muitakin helmiä.
Tuntemuksia ja fiiliksiä
Voimme nyt enemmän käsittää ja arvostaa ihmisiä, jotka työnsä puolesta valitsevat ja arvostelevat taidetta: se ei todellakaan ole helppoa! Yhtä lailla olemme oppineet arvostamaan myös taiteilijoita, jotka ovat uhranneet omaa vapaa-aikaansa ja rahaansa luodakseen taidetta, joka on heidän itsensä näköinen ja kuuloinen. Yhtä lailla arvostamme sitä että he uskaltavat lähettää taideteoksensa täysin tuntemattomien ihmisten arvioitavaksi. Se kysyy suurta rohkeutta, mutta myös kykyä uskoa omaan tekemiseensä. Meillä oli mahtavaa katsella niin monien ihmisten luomuksia ja ihastella heidän mielikuvituksensa lentoa. Vaikka viimeisten valintojen tekeminen oli raskasta, niin silti tuntuu, että jokainen joka uskalsi lähettää teoksensa oli voittaja ja jos olisimme voineet valita, olisimme ottaneet kaikki. Kenties voimme palata asiaan Outsider Art Festivaalilla. Loppusuma: meillä oli koko ajan kiinnostunut ja innostunut fiilinki ja kiitämme kaikkia taiteilijoita hyvästä työstä.
Palaveria korona-aikana
Kun valinnat oli tehty oli työryhmän tarkoitus puhua valinnoistaan kokouksissa, jossa oli myös tarkoitus ideoida festivaalin ohjelmistoa ja esitystapoja. Tosin koronan tuomat rajoitustoimet iskivät myös meihinkin ja pakottivat meidät siirtymään työskentelymuotoon, joka oli meille uutta: etäpalaverit. Meille, joille nettityöskentely on kauhistus, olimme luonnollisesti kauhuissamme. Ajattelimme jo, kuinka monimutkaista se olisi ja kuinka joutuisimme stressaamaan yhteyden kanssa. Onneksi kaikki oli helpompaa, kun luulimme: zoom ladattiin appkaupasta ja parin napin painalluksella olimme naamatusten muiden kanssa. Etäpalaverikausi oli meille surrealistinen kokemus: tuntui kun olisimme siirtyneet suojakammioon jonkun hirveän katastrofin takia ja ainut keino olla yhteydessä ulkomaailmaan oli internetyhteys. Nettipalaverit olivat uusi ja hieno kokemus ja odotan innolla uusia sellaisia tulevaisuudessa. Eikä se eroa paljonkaan siitä, mitä normaalisti palaverit ovat: erona on vain se että voit keskustella valitsemastasi taiteesta oman kodin rauhassa, kaakaokuppi kädessä.
Outsider artista
Outsider arttia on ollut niin kauan kun on ollut taidettakin. Suuremmat taiteen nimet ovat olleet itsekin outsider artisteja omana aikanaan. Vincent Van Gogh teki taidetta mielisairaalassa, Picasson kubismi nosti kulmakarvoja, mutta sittemmin se on tunnustettu taiteen muoto. Stravinskin teokset aiheuttivat mellakoita ensiesityksissään Pariisissa, mutta nykyään ne ovat musiikin mestariteoksia. Ja lista jatkuu. Tuntuu siltä että historiamme suurimmat taiteilijat tulivat aina silloisten taidepiirien ulkopuolelta ja teoksillaan he ravistelivat silloisia taidepiirien kaavoihin kangistuneita arvoja. Sen takia meistä on tärkeää että outsider taiteilijoita tuetaan enemmän ja heidän töitään tuodaan julkisuuteen. Kuka tietää kuka heistä on oman aikansa Salvador Dali? Meidän pitäisi varoa taiteen kangistumista kaavoihinsa, koska silloin myös luovuus kuolee ja kuka haluaa muka mennä taidenäyttelyyn jossa taulut ovat kaikki saman näköisiä? Sellaisessa maailmassa ihmisetkin ovat kaikki samannäköisiä ja kuuloisia ja sellaista maailmaa me emme halua. Taiteessa pitäisi siis olla samanlainen sääntö kun ihmisessä: erilaisuus on kauneutta.
Loppusanat
Meille tämä on ollut kokemus, joka lisäksi ei ole edes päättynyt. Vaikka festivaali siirrettiinkin seuraavaan vuoteen, meillä on monta muuta projektia tulossa. Tänä kuluneena aikana olemme tavanneet uusia ihmisiä, vaihtaneet uusia ajatuksia kokouksissa, miettineet taiteen syvintä olemusta ja pyrkineet tuomaan erilaista näkemystä taiteesta kaikkien tietoon. Meidän työmme on vasta alkanut, mutta se ei koskaan tule loppumaan ja se on jatkunut jo ennen kun me tulimme mukaan kuvioihin. Koska niin kauan kun on ollut taidetta on ollut taidetta joka on eronnut valtavirrasta, ja niin kauan kun on ollut erilaista taidetta on ollut myös niitä jotka ovat halunneet tuoda sitä esille. Ja niin kauan kun ihminen on vielä tämän maan päällä tulee aina olemaan se yksi, joka piirtää yllä olevan taivaan eri lailla kun muut, ja yhtä varmasti siellä on se yksi joka katsoo piirrosta ja sanoo ”se on niin kaunis, että sen pitäisi roikkua kansallisgallerian seinällä”. Näihin mietteisiin, näihin aattoksiin jätämme teidät ja kiitämme että käytitte aikaanne lukeaksenne tämän. Toivottavasti katsotte taidetta, sen arviointia ja ylipäätäänsä sen esilletuontia erilailla kun ennen.
Teksti: Joonas ja Niklas Nyholm
Kuva: Sam Rockman
