Disability Day Art &Action -festivaalia eli tuttavallisemmin DiDaa on juhlittu Helsingissä vuodesta 2016 alkaen. Idea lähti liikkeelle vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnyksellä, kun keskustelimme muistaakseni kahvipöydässä siitä, että Suomesta puuttuu suuri, YK:n kansainvälistä vammaistenpäivää 3.12. juhlistava tapahtuma. Esimerkiksi Turun Kynnyksellä päivää oli kyllä juhlittu jo pidempään ja muitakin yksittäisiä tapahtumia oli olemassa. Kenties itsenäisyyspäivän läheisyys on vaikuttanut siihen, ettei 3.12. kuitenkaan ole ollut Suomessa kovin näkyvä päivämäärä.
Juhliminen on tietysti aina paikallaan. Kaiken bilettämisen takana kansainvälinen vammaisten päivän tarkoitus on muistuttaa vammaisten ihmisarvosta ja siitä, että vammaisille henkilöille tulisi taata samat oikeudet kuin kaikille ihmisille. Tämän ajatuksen takana voi varmasti olla moni ja kulttuuri on oiva keino sen levittämiseen.
Niinpä nuo alustavat keskustelut ovat melko nopeasti johtaneet pysyvään tapahtumaan, jossa on järjestäjinä lukuisia tahoja ja yhteistyökumppaneina merkittäviä taideinstituutioita. Tapahtuman pääjärjestäjiä ovat tällä hetkellä Kynnys ry, Tukilinja, Kulttuuria kaikille -palvelu, Abilis-säätiö, Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREA ry sekä Vertaistaiteilijat-hanke/Aula-työkoti. Sateenvarjotapahtumana rakentuvaan kokonaisuuteen on tullut jatkuvasti lisää osallistujia. Ideana on, että mukaan tapahtuman nimen alle voi vapaasti ehdottaa omaa ohjelmaansa.
DiDa 2020 siirtyy verkkoon
Vuosi 2020 on tietysti poikkeusvuosi DiDalle, siinä missä mille tahansa muulle kulttuuritapahtumalle. Tätä kirjoittaessani lähes koko ohjelmamme on siirtynyt Zoomiin ja se striimataan myös tapahtuman Facebook-sivuille. Lisäksi katseltavaa on esimerkiksi sähköisillä alustoilla, kuten Roso-tuotannon Instagram-näyttelyssä.
Alustasta riippumatta meillä on tänäkin vuonna tarjolla monipuolista ja kiinnostavaa ohjelmaa. Päätapahtumassa esiintyvät mm. viittomakielinen teatteri Ursa Minor, räppäri MC Cepari ja laulaja Riikka Hänninen. Luvassa on myös paneelikeskustelu poikkeusvuoteen sopivasta teemasta toiseus ja eristäminen.
DiDassa ei tingitä laadusta vaan kokonaisuuden ydin rakentuu vuosittain itse vammaisten esiintyjien taiteellisesti korkeatasoisesta ohjelmistosta. Pääjuhlassa jaetaan myös vuosittainen Kynnys ry:n Vimma-palkinto. Se myönnetään sellaiselle taiteen tekijälle, joka on tuonut vammaisuuteen ja toimintarajoitteisiin liittyviä kysymyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun taiteellisesti korkeatasoisella tavalla.
Myös tällaisena erikoisena aikana – tai ehkä juuri ajan erikoisuus huomioiden – kulttuuritapahtumien toteuttaminen on mielestäni erityisen tärkeää. Ne tuovat ihmisille lohtua ja iloa ja tarjoavat taloudellisessa ahdingossa olevalle kulttuurialalle työmahdollisuuksia. Vammaisten päivän sanoma on aina ajankohtainen. Henkilökohtaisesti myös kulttuurialalla työskentelevänä vammaisena ihmisenä uskon taiteen muutosvoimaan ja vaikutusmahdollisuuksiin.
Festivaalin suunnittelu koronan aikaan ei ole aina helppoa, mutta yhdessä selviämme kyllä. Ensi vuonna voimme toivottavasti kokoontua jälleen yhteen livenä. Sitä odotellessa DiDan ohjelma ja järjestelyjen viimeisimmät käänteet kannattaa tarkistaa sivuilta: https://disabilityday.net/ohjelma/
Sanni Purhonen
Kirjoittaja on Kynnys ry:n tiedottaja, kriitikko ja runoilija
Kuva: Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen
